Useimmissa lähteissä mainitaan kotkalaisten punaisten olleen veljesten murhan takana. Viitteeksi annetaan mainittu Salonius-Hatakan kirja, vaikka en minä ainakaan ole omasta kappaleestani löytänyt mitään mainintaa murhaajien kotkalaisuudesta. Muistini mukaan jo lukemassani sanomalehtijutussa mainittiin kotkalaisten olleen asialla. Näin ei ole, sillä löysin Kansallisarkistosta murhiin osallistuneiden VRYO-paperit.
Joukko Anjalan Ummeljoen punakaartin miehiä kävi komppanian päällikkö Matti Mäntylän käskystä vangitsemassa Isohiiden veljet kotoaan. Mukana olivat plutoonan päällikkö 30-vuotias Herman Viherkoski, tämän 19-vuotias pikkuveli Evert, joka toimi osastonpäällikkönä sekä Arvo Muuronen, Jalmar Palmgren, Aarne Nivell ja Edvard Mäkelä. Matkalla kohdattiin vielä heiniä takavarikoimassa olleet Rikhard Forström ja Yrjö Palmgren. Vangit kuljetettiin ensin Haapa-Kimolaan Tupasen taloon, jossa komppania piti kortteeria. Vangitsemisen syy ei papereista selviä. Akseli Isohiisi oli kohdannut punaisen patrullin, joka oli määrännyt hänet tulemaan seuraavana päivänä heidän joukkoonsa, mutta Akseli oli kieltäytynyt ja sanonut ettei tule koskaan kantamaan asetta kenenkään riveissä. Akseli oli myös järjestämässä rauhankokousta Kausalaan sodan lopettamiseksi. Hän oli myös käynyt Pärhässä puhumassa joidenkin vangittujen puolesta, jolloin hänet olisi jo vangittu, ellei Kausalan esikunnasta olisi tullut määräystä hänen vapauttamiseksi. Ehkä toispaikkakuntalaiset Isohiisiä tuntemattomat punaiset näkivät heidät agitaattoreina, jotka haittasivat punakaartin pakko-ottoja.
Ummeljoen komppania oli osallistunut maaliskuussa Savitaipaleen rintaman taisteluihin. Huhtikuun puolivälissä heidät siirrettiin saksalaisten liikehdinnän takia Iitin Sääskjärvelle Perheniemen kartanoon pariksi päiväksi ja sieltä Haapa-Kimolaan. Täällä he tekivät joitain elintarvikkeiden takavarikkoja ja mukaan tarttui myös muutakin omaisuutta. Evert Viherkoskelle ilmestyi uusi takki ja housut, villatakki, hopeinen naisten kello sekä polkupyörä. Myös Herman Viherkoski varasti polkupyörän, kiikarit, saappaat ja panamahatun. Viherkosket ja Mäntylä toimivat johtajina näillä matkoilla repien piirongit auki ja kehoittaen muitakin ottamaan mukaan mitä kukakin haluaa.
Nikolai Mäkelän kertoman mukaan komppanian päällikkö Matti Mäntylä antoi määräyksen Isohiiden veljesten viemisestä metsään ammuttaviksi. Viherkosken veljekset ja Arvo Muuronen lupautuivat leipäkortin antajiksi. Mäntylä pyysi myös Mäkelää lähtemään neljänneksi mieheksi, mutta tämän kieltäydyttyä määrättiin saattajaksi Jalmar Palmgren.
Muutaman kilometrin matkan jälkeen hevoset sidottiin tien viereen. "Metsässä on muitakin vankeja, jotka otetaan mukaan", koitti H. Viherkoski rauhoitella Isohiiden veljeksiä. Jalmar Palmgren olisi halunnut jäädä tien viereen hevosten luo, mutta hänet komennettiin kulkemaan edellä. Vähän matkan perästä Palmgren kuuli takaansa kaksi laukausta ja käännyttyään katsomaan näki hän Herman Viherkosken ja Arvo Muurosen ampuneen toisen vangeista. Tämän jälkeen Viherkosket ampuivat yhdessä myös toisenkin Isohiiden veljeksistä. Muuronen ampui browningillaan vielä yhden laukauksen. Viherkoskilla oli kiväärit. Sovittiin, että jos asiasta kysellään, niin sanotaan Kausalasta tulleen miehiä vastaan, joille Isohiidet luovutettiin. Asian oikea laita kyllä arvattiin Haapa-Kimolassa miesten tultua takaisin odotettua aikaisemmin. Jälkeenpäin Evert Viherkoski olikin nauraen kertonut Rikhard Forströmille heidän ampuneen vangit.
Sotaa oli jäljellä enää alle kaksi viikkoa. Ummeljoen komppania perääntyi monien muiden tavoin Kotkaan, jossa he antautuivat valkoisille toukokuun 4. päivänä.
Lahden vankileirillä pidetyissä kuulusteluissa Viherkosken veljekset ja Arvo Muuronen pitäytyivät sovitussa väitteessä, että vangit oli luovutettu vahingoittumattomina Kausalasta vastaan tulleille tuntemattomille miehille. Riihimäen vankileirille päätynyt Jalmar Palmgren sitä vastoin kertoi asian todellisen laidan. Valtiorikosoikeus tuomitsi Palmgrenin 9. elokuuta avunannosta valtiopetokseen, kahteen murhaan ja kolmesta ryöstöstä 12 vuodeksi kuritushuoneeseen. Komppanian päällikkö Matti Mäntylä sai valtiopetoksesta elinkautisen. Evert Viherkoskea kuulusteltiin Lahdessa 28. kesäkuuta. Valtiorikosoikeuteen hän ei koskaan joutunut, sillä hän karkasi Lahden vankileiriltä ja pako näyttää kestäneen pidempäänkin, sillä Evert Viherkosken nimi löytyy Valtiorikosasiain Tiedusteluosaston luettelosta C, johon on listattu vaarallisimmat yhä vapaana olevat ja kesän aikana eri vankiloista karanneet kapinalliset. Saatiinko E. Viherkoski myöhemmin siviilioikeuteen tai mikä on hänen lopullinen kohtalonsa, tähän en ole löytänyt vastausta.
Herman Viherkoski ja Arvo Muuronen olivat oikeuden edessä 18. syyskuuta. H. Viherkoski tuomittiin valtiopetoksesta ja kahdesta murhasta kuolemaan. Myös Muuronen sai kuolemantuomion valtiopetoksesta ja murhasta. Valtiorikosylioikeus vahvisti molempien tuomiot 3. lokakuuta.
21-vuotias Toivo Arvo Muuronen ammuttiin Suomenlinnassa 26. lokakuuta 1918 kuuden muun kuolemaantuomitun kanssa. Tämä oli toiseksi viimeinen teloitus Suomenlinnassa. Marraskuussa annettu toimeenpanokielto ja joulukuun 7. päivän armahdus, jossa vielä täyttämättä jääneet kuolemantuomiot muutettiin elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi koitui Herman Viherkosken pelastukseksi. Vankilassa Herman ei viihtynyt, sillä hän karkasi Lappeenrannan työvankilasta 28.3.1921 ja siirtyi itärajan taakse. Etsivän keskuspoliisin tietojen mukaan hän asui Miikkulaisissa Inkerinmaalla ja kävi arvelujen mukaan myös salateitse Suomessa sukulaistensa luona. EK:n tietojen mukaan Herman erotettiin puolueesta syksyllä 1934. Viimeinen merkintä on, että hän olisi ollut kalastuskollektiivissa Murmanskissa vuonna 1937. Herman Viherkoski julistettiin kuolleeksi Elli-vaimon hakemuksesta 1952.
Tärkeimmät lähteet:
Valtiorikosylioikeuden aktit 17304, 17305, 6932 ja 18477
Maija Salonius-Hatakka: Ei saarnaamalla, vaan elämällä
Kuvat Akseli ja Eelo Isohiiden surmapaikalta huhtikuussa 2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti